sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ruumisarkku, coffin, likkista



Pyhäinpäivän lähestyessä kartanon väki haluaa jakaa kanssanne hyvin vanhan tarinan, joka liittyy kartanon historian.

”Vuosisatoja sitten saapui kartanoon komea ja urhea ritari aina kaukaisesta Englannista asti. Kartanossa oli kaunis nuori tytär, raikas kuin aamun kaste. Ja ankara, periksiantamaton isä. Kaikki päättyi kovin traagisesti. Edes ruumiita ei koskaan löydetty. Siitä lähtien - aina vuoden pimeimpään aikaan, kun kartanoa ympäröivät tiheät metsät huokailevat pimeinä ja pahaenteisinä ennen kuin ensi lumi kirkastaa kaiken – synkkinä ja myrskyisinä öinä palvelijat ja kartanon satunnaiset yövieraat kuulevat tuskaisaa ulvontaa ja tukahdutettua itkua kellarista ja ullakolta. Silloin tällöin joku väittää nähneensä valkoisen läpinäkyvän tytön leijailevan kartanon käytävällä.
Joka vuosi, lokakuun viimeisenä yönä, kartanon väki asettaa urhean ritarin kasvosuojuksen – se on kaikki mitä hänestä on koskaan löydetty – arkkuun ja antaa kynttilöiden palaa läpi koko yön rauhoittaakseen kartanon kummituksia lumen tuloon asti sekä kunnioittaakseen ja vaaliakseen nuorta rakkautta, niin suloista, ainutkertaista ja haurasta, toivoen että se säilyy ikuisesti sukupolvelta sukupolvelle.”

When October is coming to an end, the little people of my manor want to share a ghost story with you.

“Centuries ago, there was a handsome, brave knight coming all the way from faraway England, a daughter of the Fjärilsgård Manor, young, beautiful and fresh as a morning dew and a harsh father. And all ended terribly badly. Even the bodies were never found. Since then - always in the darkest time of year when old dense northern taiga forests surrounding the manor seem so gloomy and mysterious until the snow comes and lights up everything – on dark and stormy nights servants and occasional guests hear strange howling and suppressed crying from the cellar and the attic. Now and then, someone claims to have seen a transparent white girl floating in the air of the hallway. Every year, in the last night of October, the masters and servants of the Manor place the face mask of the brave knight – it is everything that was ever found of him – in a coffin and let the candles burn through the night to calm the ghosts until the snow comes and to respect and cherish young love, so sweet, unique and fragile hoping it will last as such forever from generation to generation.”








Arkku on koottu Mc Queenie Miniatures kitistä ja käsitelty tiikkiöljyllä.

The coffin is made from Mc Queenie Miniatures´kit and finished with teak oil.

Likkistan är gjord av kitt av Mc Queenie Miniatures och handlad med teakolja.

4 kommenttia:

Piipa kirjoitti...

wau mikä tarina ja upea mineily!! Sinulle olisi pieni yllätys blogissani!!

hannajaleijona kirjoitti...

Wau mikä arkku!
Blogipalkintoa olisi tarjolla, jos sellaisista hömpötyksistä välität. Tärkein viesti on kuitenkin, että blogisi on kiehtova ja upea!
Hanna

Tingeling kirjoitti...

Hei Piipa ja Hanna,
Kiitokset blogipalkinnoista! Olen otettu. Olen aika vihreä vielä näissä blogihommissa. Jos laitan palkinnon kiertämään edelleen, pitääkö se olla sama kuva vai saako designata oman?

Eija Luoto kirjoitti...

Valtavan hienoa työtä!