1700-luvun säätyläisnaisen pukeutuminen

Tukholman hovi muodosti pukeutumisen esikuvan Ruotsi-Suomelle. Pukeutuminen oli säätysidonnaista. Hieno, kalliista kankaasta valmistettu vaate kertoi yhteiskunnallisesta asemasta. Ruotsissa kuitenkin pidettiin tuhlailevaa ja ylellistä muotia uhkana valtiolle ja pukeutumista säädeltiin ns. ylellisyysasetuksilla, joilla pyrittiin hillitsemään muodin muutoksia ja vakiinnuttamaan käyttöön hyväksyttyjen mallipukujen asuja. Ranskan ja Englannin saman ajan muotipukuihin nähden puvut saattavatkin vaikuttaa vaatimattomilta. Tosin tämä helpottaa nukkekoteilijaa – ylettömän upeita pukuja ei tarvitse/ voi nukeilleen tehdä.

Naisten muotipuku oli silkkiä (yleisemmin) tai puuvillaa. Ruotsi-Suomessa käytettiin paljon yksivärisiä kuviottomia tai kuviollisia silkkejä. Silkit tulivat useimmiten Ruotsista, jossa oli useita silkki- ja silkkinauhakutomoja. Puuvillakankaat olivat ruotsalaisia tai venäläisiä painettuja kukallisia kattuuneja. Näitä käytettiin kuitenkin harvoin, koska puuvilla oli erittäin kallista eli paljon kalliimpaa kuin silkki. Myös moniväriset silkit olivat kalliita.

Pukeutumisen perustana olivat kureliivi ja pönkkähame. Kureliivi eli korsetti oli luilla jäykistetty ja joko edestä tai takaa nyöritetty. Se oli joko pellavainen alusvaate tai puvun kankaalla päällystetty puvun miehusta. Korsetin alla oli yleensä pitkä aluspaita, jonka reunapitsi näkyi puvun pääntiestä. Pönkkähame oli valaanluisten vanteiden avulla puolipallon muotoiseksi tehty hame, jota litistettiin edestä ja takaa (jotta mm. mahduttiin kulkemaan oviaukoista). Pönkkähameen sijasta käytettiin myös pönkkätaskuja, jotka olivat lanteille sijoitettuja valaanluilla tuettuja kankaalla päällystettyjä ”laatikoita”, joissa saattoi säilyttää vaikkapa puuteria ja kauneuspilkkurasiaa, jos puvussa oli myös taskuaukot. Myös ns. taskutyynyjä tai ns. leipäkoria (pikkukrinoliini) käytettiin leventämään pukua lanteilta. Kotona pönkkähameen sijasta käytettiin usein vanutikattuja leveitä alushameita.

Säätyläiset käyttivät ns. hovipukua. Ruotsin hovipuku vuodesta 1748 vuoteen 1778 sisälsi kankaalla päällystetyn kureliivin, moninkertaisesta pitsistä laskostetut irtohihat, pitsikauluksen ja kaksoishameen, jonka päällyshame muodosti laahuksen.

Hovipuvusta muodostui roberonde, jota käytettiin myös arkena. Se oli hyvin hovipuvun kaltainen eli siihen kuului kureliivimiehusta, umpihame ja sitä kannatteleva pönkkähame. Pääntie oli laaja ja syvään uurrettu ja aluspaidan pitsi pilkotti pääntiestä. Roberonde oli säätyläisnaisten tavallisin asu ja tyttöjen juhlapuku.

Juhlapukuna hovipuvun rinnalla käytettiin robe-pukua, joka oli roberonden kaltainen, mutta selässä kangas laskeutui harteilta laahukseen peililaskosten levittämänä. Etuosa saattoi myös olla takkimainen. Taidokas leikkaus toi esiin kallisarvoiset kuviosilkit. Robeen kuuluivat vaihdettavina asusteina mm. silkki-pitsirinnustat, silkkinauharuusukkeet ja erilaiset kuviolliset irtorinnustat. Pääntie oli neliömäinen ja syvään uurrettu. Puvun käyttäjäpiiri oli pienempi kuin roberonden ja rajoittui yläluokkiin.

Juhlapuvut olivat hyvin tiukkoja – korsettia alettiin kiristää jo aamusta illan juhlia varten.

Roben ranskalainen muunnelma oli poloneesi, jossa puvun liepeet poimutettiin taakse kolmeksi isoksi puhviksi, joista keskimmäinen oli levein ja pisin.

Muodissa oli myös istutetuin hihoin varustettu erillinen jakku, jota kutsuttiin nimellä röijy tai caraco.

Tässä on Elvira robe-puvussaan.

Lähteet:
- Suomen antiikkiesineet. 2006. Renesanssista rokokoohon. (Rokokoon muotipuku ja korut, s. 196-199). Weilin+Göös. 318 s.
- Muodikkaasti 1700-luvulla - 1700-luvun pukutietoutta. Julkaisematon moniste.