lauantai 25. syyskuuta 2010

Kahvikutsut, Coffee party



Säätyläisten kutsuista kunniasijalla olivat kiistämättömästi kahvikutsut. Nämä olivat yksinomaan naisia varten ja pidettiin iltapäivisin noin klo 17 aikoihin. Kutsut päättyivät aina ennen klo 21. Iltapäiväkahvien perinne alkoi 1740-luvulla. Talon isännän velvollisuus oli livahtaa ulos kutsujen ajaksi. Kahvikutsuja järjestettiin sekä pieniä että isoja. Suuret kahvit tuli järjestää kaksi kertaa vuodessa ja pienet liittyivät joihinkin tilaisuuksiin, esim. vierailijoihin tai muutoin vain ystävien tapaamiseen. Pienillä kahvikutsuilla saattoi joskus myös olla herroja, usein perheen omaa väkeä, mukana.

The most important parties of the 18th century nobility were coffee parties. They were only for women and were held around five o’clock on the afternoons. The party ended always before nine o’clock in the evening. The tradition of afternoon coffees began in 1740’s. The master of the house was supposed to sneak out for the evening. There were both small and big coffee parties. The big parties were arranged two times per year while a small coffee party was held when visitors came or when friends just wanted to gossip together.



Kahvikutsujen kunnianarvoisimmat rouvat saivat istua pöydän ääreen ja nuoret tytöt ja vähemmän tärkeät henkilöt istuivat seinänvierustalla olevilla tuoleilla. Kahvien ohjelmaan kuuluivat kestitys, keskustelu ja pelien pelaaminen – kotiinviemisinä olikin tärkeitä uusia tiedotuksia säätyläispiirien viimeisimmistä tapahtumista.

The most respectable ladies may sit around the table while young girls and less important ladies sat in chairs alongside the wall. The program of the coffee party included delicacies, discussion and games – important news about recent events among nobility were brought home from parties.



Ruotsissa kahvia juotiin jo 1600-luvulla – ensimmäinen puolikiloinen kahvia tuotiin Ruotsiin vuonna 1685. Suomeen kahvinjuonti tuli 1700-luvun alussa ja oli jo 1750-luvun alussa hyvin yleistä säätyläisten keskuudessa. Itse kahvin, jota pidettiin epäterveellisenä, lisäksi kahvinjuontiin liittyi monenlaista ylellisyystavaraa: kahvipannuna, posliinisia kahviastiastoja, sokerikkoja, kermakkoja, kahvimyllyjä ja kahviliinoja. Näitä ylellisyystavaroita tuotiin Kiinasta suuria määriä kotimaisen tuotannon tappioksi.

In Sweden coffee was already drunk in 17th century – the first half kilo of coffee was brought to Sweden in 1685. Coffee drinking spread to Finland in the beginning of 18th century and in the beginning of 1750’s it was very popular to drink coffee among the nobility. The coffee itself was considered unhealthy and it was accompanied with all sorts of luxury items: coffee pots, services of fine china, cream jugs, sugar bowls and table cloths. Large amounts of these luxury items were imported from China in disbenefit of domestic production.

Tarjolla on herkkua monenlaista kera kylän uutisten. Cakes, bisquits and gossips are served.



Valtiovalta pitikin kahvikulttuuria kovin tuhlailevana ja valtion taloudelle haitallisena. Vuonna 1756 kiellettiin kahvinjuonti kokonaan. Kielto kumottiin viisi vuotta myöhemmin, mutta pantiin täytäntöön uudelleen 1767. Jopa kahvipannun omistamisesta saattoi saada sakot kahvinjuomisesta puhumattakaan. Perustettiin jopa kahviviskaalien virkoja tekemään kotitarkastuksia, joiden aikana pannut ja kupit saivat kyytiä, ellei niitä ehditty piilottaa tarkastajan pyrkiessä ovesta sisään. Silti kahvihampaan kolotus vain jatkui ja kahvia juotiin salaa ja kahvin ympärille syntyikin kukoistava salakuljetusbisnes, jonka takia kielto jälleen kumottiin 1760-luvun lopulla. Vielä kerran kahvinjuontikieltoa yritettiin viimeistä kertaa 1790-luvulla – taaskaan onnistumatta. Koska kieltojen aikaan kahvia ei saanut kutsua kahviksi, rakkaalle lapselle annettiin monta nimeä: ”musta tee”, ”ystävä” ,”hieman lämmintä” ja ”musta keitto.”

The state considerd coffee culture extravagant and detrimental to the economy. In 1756 it was totally prohibited to drink coffee. The prohibition was cancelled five years later but was renewed again in 1767. Even owning a coffee pot was a criminal act which could be fined. There were special coffee inspectors who made home raids during which coffee pots and cups were confiscated if they were not hidden before the inspector rushed in. Nevertheless, the coffee tooth ached still and coffee was drunk secretly and a flourishing smuggling business developed around coffee because of which the prohibition was cancelled again in the end of 1760’s. The last prohibition was tried in 1790’s – again without any success. Because of the prohibition, the coffee could not be called by its real name and it got many nicknames: “black tea”, “friend”, “some warm” and “black soup”.

Pikkuleipiä on seitsemää sorttia. Seven-sort-buisquits.







Kahvipöytä oli usein myös talon naisväen näytön paikka ja tarjoomusten hienoudesta kilpailtiin tosissaan. Tarjolla oli yleensä kuivakakkua (täytekakkua ei vielä 1700-luvulla oltu ”keksitty”), pullaa ja pikkuleipiä. Sokerikakku oli erityinen herkku, jonka valmistamiseen tarvittiin tiu munia, joita piti vatkata yhteen suuntaan kahden tunnin ajan… Kakkujen ja pikkuleipien mausteina käytettiin mm. korintteja, manteleita, pähkinöitä, rusinoita, sitruunaa ja suklaata. Leivosten tekeminen oli vaikeaa ja niitä ei valmistettu kotikahveille, vaan niiden tekeminen jäi kahviloihin sveitsiläisten sokerileipurien huoleksi. Cajsa Wargin keittokirja 1750-luvulta suosittelee kotoiseen kahvipöytään myös mm. munkkeja, vohveleita ja tippaleipiä.

The coffee table was often a showpiece to the ladies and there were hard competition on who’s table was the finest. Fruit cake and biscuits were usually served (the layer cake was not yet invented). The sugar cake was a special delicacy. Cakes and biscuits were spiced by: dried currants, almonds, nuts, raisins, citron and chocolate. It was difficult to make complicated cakes and usually Swiss bakers prepared them for the coffee shops. The cookery book of Kajsa Warg from 1750´s recommeds for homely coffee table also doughnuts, waffles and fritters.

Tämän kahvipöydän pikkuleivät on leivottu seitsemän sortin taikinasta, josta saadaan samasta taikinasta seitsemän erilaista tarjottavaa: vadelmahillosilmät, pähkinäleivät, hevosenkengät, lakkamuroviipaleet, mantelileivät, ässät ja hillorullat – ne on ”leivottu” massasta 1800-luvun alusta olevan Hedda-Nooran Kahvi-Kirjan alkuperäisreseptin mukaan. Muuta tarjottavaa ovat kahvikakut ja pullakranssi.

The buisquits of this table have been made from the seven-sorts-dough from which seven different buisquits can be made: raspberry jam eyes, nut cakes, horse shoes with chocolate, cloudberry slices, almond cakes, S-cakes and jam rolls. They have been baked according to Hedda-Noora’s cookery book from the beginning of 19th century. Also bun and coffee cakes prepared in moulds are served.

Herkuttelija ja hevosenkenkäpikkuleipä. The lady enjoys horse shoe buisquits.



Kahvit on järjestetty förmaakiin,1700-luvun olohuoneeseen. Kahvipöydässä istuvat rouvat ja neidit ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kutsujen kunniaksi. Kutsut ovat vasta alullaan. Kahvi on juuri kaadettu, mutta kakkua ei ole kukaan vielä ehtinyt ottaa. Pikkuleipiä on sentään mennyt jo muutama.

The coffee is served in ”Förmaaki”, the 18th century Nordic drawing room. The ladies and young girls are dressed up in their best gowns. The party has just begun. Coffee has been poured but just a few ladies have took buisquits.

Näkymä ovesta parvekkeelle ja puutarhaan. The view to the balcony and garden.



Näkymä ikkunasta. The window.



Rokokootyylinen mahalipasto ajanmukaisine koriste-esineineen. A Rococo style chest of drawers, made of Minimundus kit.



Tiikeri-pienoisveistos. A tiger china sculpture. Bought from Asia in pewter and then painted



Lohikäärme-pienoisveistos. A dragon china sculpture. Bought from Asia in pewter and then painted.



Aito 1700-luvun rullaverho, joka toimii myös minikoossa. A real 18th century rollerblind. Works also in miniature size!



Arvokkaita tauluja förmaakin seinillä. Valuable portraits on the walls of Förmaaki.



Lähteet:
Anne-May Ingnatiev-Aukia, Kirsti Manninen. 1998. Hedda-Nooran Kahvi-Kirja.
Riitta Koskinen, Katja Hagelstam. 2003. Säätyläiskoti Suomessa. WSOY, Hämeenlinna.
Merja Sillanpää. 2000. Happamasta Makeaan, Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Gummerus Oy, Jyväskylä.
Kersti Wikström. (ilman vuosilukua). Det dukade bordet. Nordiska Museets förlag.

4 kommenttia:

Clara kirjoitti...

Es un relato muy bien documentado. Ha sido un placer leerlo.
Tu salón está divino decorado. La mesa es una delicia para la vista y para el paladar.
¡Enhorabuena por este salón!
Besos Clara

Piipa kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kahvi hetkestä :) Upea sisustus ja herkulliset tarjottavat!!

Sans! kirjoitti...

This is a most entertaining post :). I love it! Look forward to more :)

Nasu kirjoitti...

Olipas kiva päästä nauttimaan kauniista kahvikattauksesta ja mielenkiintoisesta historian katsauksesta. Selvisi alkuperä tuolle "sen seitsemän sorttia" -tarjottavallekin.

Oletkos käynyt koskaan Taivassalossa museossa? Siellä on kaunis vanha päärakennus 1700-luvulta (?) museokäytössä. Itse olen käynyt siellä kymmeniä kertoja.