sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Mei Lin






Johan on tuonut Itä-Intian kauppakompanian matkoiltaan posliinien ja silkkien ohella ihka elävän matkamuiston! - pienen kiinalaisen tytön. Luonnollisesti talon isäntä pitää itseään aikamoisena hyväntekijänä kun toi tytön yltäkylläiseen pohjolaan. Puolustukseksi kerrottakoon, että lapsukainen oli orpo ja Johan ajatteli hänestä koituvan oivan leikkitoverin omalle nuorisolleen. Nyt sitten pieni tyttö on pyntätty oikein viimeisen päälle - juuri siihen rokokoon chinoiserie-tyyliin, jolla on kovin vähän tekemistä ihan oikean aasialaisen tyylin kanssa, mutta joka vastasi aikalaisten romanttisia käsityksiä Aasiasta. Tyttösen nimi on Mei Lin ja tällä hetkeällä hän osaa muutaman sanan yhteistä kieltä kartanon väen kanssa. Tyttöparka! Nähtäväksi jää kuinka hän sopeutuu. Sensaatio hän ainakin täällä Urskogsbyn takametsissä on - kartanossa järjestetään kutsuja ihan yhtenään.

Johan has brought from his travels with the East Indian trade company besides china and silk a real living human being! - a little Chinese girl. Naturally the master of the house considers himself as a great philanthropist when bringing her to the prosperous North. To his his excuse it must be said that the girl was an orphan and Johan thought that she would make a nice playfellow to the young of the manor and vice versa. Now she has been fully dressed in a style of rococo Chinoiserie not resembling any reality in Asia but living up to the romantic image of the 1700's people never been there. Her name is Mei Lin and at present she has learnt only few words of her new language to express herself. Poor thing! Time will show how she will adapt. She has been a quite sensation her in Urskogsby's countryside - there has been constant parties at the manor during this autumn.

1 kommentti:

Anneve kirjoitti...

Voi että, hän on vallan hurmaava!
Aivan ihana vaatetus!