6 päivää sitten
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Kukkia
Tuoreita kukkia minimaljakkoon saa nyt puutarhasta: orapihlajaa ja lemmikkejä. Mahalipasto koottu Minimunduksen kitistä, maljakko jenkeistä ja pitsiliina nukkekotiystävän käsityötä.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Toilettipöytä
Herraskartanoiden makuuhuone toimi 1700-luvulla eräänlaisena salonkina, jossa otettiin myös vastaan vieraita ja toilettipöytä purkkeineen ja tarvikkeineen oli statusmööbeli, turhamaisuuden pieni alttari. Toilettipöydät tulivat muotiin erillisinä huonekaluina 1700-luvulla. Rokookooaikana kampauspöydät olivat hyvinkin koristeellisia, usein jalopuusta tehtyjä ja niihin kuului käännettävä peili kaiken mahdollisen valon vangitsemiseksi. 1700-luvun loppua kohti kampauspöydät alkoivat olla yksinkertaisia, kevyellä vaalealla pehmeästi laskostetulla kankaalla peitettyjä pöytiä. Uutuus oli shatullipeili eli ns. piianpeili, joka oli säätyläisten hienous, mutta joka 1800-luvun lopulla löysi tiensä joka piian kammariin, jolloin syntyi nimitys piianpeili. Arvokaan peilin päälle laskostettiin kangas, jolla peili peitettiin puuteroinnin ajaksi, sillä puuteri sisälsi syövyttäviä aineita, jotka vahingoittivat peiliä. Peruukin puuterointi tapahtui siten, että puuteroitava henkilö istui kulmittain ns. puuterituolissa ja palvelija pölläytti puuteria ilmassa henkilön pään päällä siten, että puuteri levisi tasaisesti peruukkiin. Puuteroitava henkilö saattoi käyttää puuteroinnin ajan eräänlaista kartionmuotoista ”naamaria” ettei puuteri mene henkeen. Hiusten puuterointi oli yleistä säätyläisnaisten keskuudessa 1710-luvulta 1780-luvulle.
Toiletin tekeminen tarkoittaa pukeutumista, meikkausta, kampaamista ja kaunistautumista yleensä.
1700-luvulla sekä naiset että miehet käyttivät kasvopuuteria, meikkiä ja parfyymiä, eikä näitä aineita säästelty. Peseytyminen oli niukkaa. 1700-luvulla vettä pidettiin haitallisena kasvoille, koska sen uskottiin tekevän kasvot kylmälle ja kuumalle aroiksi. Kasvojen pyyhkiminen kostealla kankaalla katsottiin riittäväksi peseytymiseksi – sitä varten kyllä voitiin hankkia korea vati ja kannu, mutta vettä käytettiin niukasti. Kasvot puhdistettiin ani harvoin ja kauneudenhoitovälineisiin kuuluikin mm. veitsi, jolla silloin tällöin raaputettiin liika meikki pois kasvoista. Vartalonhoito ei ollut sen paremmalla tolalla. Hienot itäintialaisesta posliinista valmistetut bideet olivat muodissa, ainakin hienoina toilettitarvikkeina. Ammeet olivat harvinaisia ja jos sellainen taloudessa oli, siinä kylvettiin pari-kolme kertaa vuodessa.
1700-luvun kampauspöydän tarvikkeita olivat mm. erilaiset puuteri- ja meikkirasiat, joutsenenuntuvaiset puuterivipat, ajan muotiasusteet viuhkat, kauneuspilkkurasiat, parfyymipullot, kammat, peilit, harjat, kynttilänjalat, kukat, korvakorut ja kaulakorut, helminauhat, kaulan ympäri kiedottavat silkkinauhat. Koruja käytettiin 1700-luvulla vähän – silkkinaua kaulassa ja kukat hiuksissa usein riittivät koruiksi. Toisaalta käytössä oli myös korukerrastoja, joihin kuului hiuskoru, korvakorut, rintaneula ja rannekoru (joskus myös kaulakoru).
Toilettipöydän varustukseen saattoi kuulua myös hopeinen sianharjainen hammasharja, joka oli tuolloin harvinainen ylellisyys, joka oli tullut Ruotsiin Ranskasta 1700-luvun alussa.
Tässä 1700-luvun kartanoni emännän, Matildan toilettipöytävarustus sisältäen mm. piianpeilin, bideen, puuterituolin ja pesuvadin ja vesikannun.
Lähteet:
- Fredlund, J. 1981. Stora boken om livet förr. (Från fåfängans lilla altare, s.166-169, Vårt smutsiga förflutna, s. 106-113) ICA-förlaget AB Västerås.
- Suomen antiikkiesineet. 2006. Renesanssista rokokoohon. (Rokokoon muotipuku ja korut, s. 196-199). Weilin+Göös. 318 s.
- Kauneuden apuvälineet. Artikkeli. Antiikki-lehti.
torstai 11. kesäkuuta 2009
1700-luvun säätyläisnaisen pukeutuminen
Tukholman hovi muodosti pukeutumisen esikuvan Ruotsi-Suomelle. Pukeutuminen oli säätysidonnaista. Hieno, kalliista kankaasta valmistettu vaate kertoi yhteiskunnallisesta asemasta. Ruotsissa kuitenkin pidettiin tuhlailevaa ja ylellistä muotia uhkana valtiolle ja pukeutumista säädeltiin ns. ylellisyysasetuksilla, joilla pyrittiin hillitsemään muodin muutoksia ja vakiinnuttamaan käyttöön hyväksyttyjen mallipukujen asuja. Ranskan ja Englannin saman ajan muotipukuihin nähden puvut saattavatkin vaikuttaa vaatimattomilta. Tosin tämä helpottaa nukkekoteilijaa – ylettömän upeita pukuja ei tarvitse/ voi nukeilleen tehdä.
Naisten muotipuku oli silkkiä (yleisemmin) tai puuvillaa. Ruotsi-Suomessa käytettiin paljon yksivärisiä kuviottomia tai kuviollisia silkkejä. Silkit tulivat useimmiten Ruotsista, jossa oli useita silkki- ja silkkinauhakutomoja. Puuvillakankaat olivat ruotsalaisia tai venäläisiä painettuja kukallisia kattuuneja. Näitä käytettiin kuitenkin harvoin, koska puuvilla oli erittäin kallista eli paljon kalliimpaa kuin silkki. Myös moniväriset silkit olivat kalliita.
Pukeutumisen perustana olivat kureliivi ja pönkkähame. Kureliivi eli korsetti oli luilla jäykistetty ja joko edestä tai takaa nyöritetty. Se oli joko pellavainen alusvaate tai puvun kankaalla päällystetty puvun miehusta. Korsetin alla oli yleensä pitkä aluspaita, jonka reunapitsi näkyi puvun pääntiestä. Pönkkähame oli valaanluisten vanteiden avulla puolipallon muotoiseksi tehty hame, jota litistettiin edestä ja takaa (jotta mm. mahduttiin kulkemaan oviaukoista). Pönkkähameen sijasta käytettiin myös pönkkätaskuja, jotka olivat lanteille sijoitettuja valaanluilla tuettuja kankaalla päällystettyjä ”laatikoita”, joissa saattoi säilyttää vaikkapa puuteria ja kauneuspilkkurasiaa, jos puvussa oli myös taskuaukot. Myös ns. taskutyynyjä tai ns. leipäkoria (pikkukrinoliini) käytettiin leventämään pukua lanteilta. Kotona pönkkähameen sijasta käytettiin usein vanutikattuja leveitä alushameita.
Säätyläiset käyttivät ns. hovipukua. Ruotsin hovipuku vuodesta 1748 vuoteen 1778 sisälsi kankaalla päällystetyn kureliivin, moninkertaisesta pitsistä laskostetut irtohihat, pitsikauluksen ja kaksoishameen, jonka päällyshame muodosti laahuksen.
Hovipuvusta muodostui roberonde, jota käytettiin myös arkena. Se oli hyvin hovipuvun kaltainen eli siihen kuului kureliivimiehusta, umpihame ja sitä kannatteleva pönkkähame. Pääntie oli laaja ja syvään uurrettu ja aluspaidan pitsi pilkotti pääntiestä. Roberonde oli säätyläisnaisten tavallisin asu ja tyttöjen juhlapuku.
Juhlapukuna hovipuvun rinnalla käytettiin robe-pukua, joka oli roberonden kaltainen, mutta selässä kangas laskeutui harteilta laahukseen peililaskosten levittämänä. Etuosa saattoi myös olla takkimainen. Taidokas leikkaus toi esiin kallisarvoiset kuviosilkit. Robeen kuuluivat vaihdettavina asusteina mm. silkki-pitsirinnustat, silkkinauharuusukkeet ja erilaiset kuviolliset irtorinnustat. Pääntie oli neliömäinen ja syvään uurrettu. Puvun käyttäjäpiiri oli pienempi kuin roberonden ja rajoittui yläluokkiin.
Juhlapuvut olivat hyvin tiukkoja – korsettia alettiin kiristää jo aamusta illan juhlia varten.
Roben ranskalainen muunnelma oli poloneesi, jossa puvun liepeet poimutettiin taakse kolmeksi isoksi puhviksi, joista keskimmäinen oli levein ja pisin.
Muodissa oli myös istutetuin hihoin varustettu erillinen jakku, jota kutsuttiin nimellä röijy tai caraco.
Tässä on Elvira robe-puvussaan.
Lähteet:
- Suomen antiikkiesineet. 2006. Renesanssista rokokoohon. (Rokokoon muotipuku ja korut, s. 196-199). Weilin+Göös. 318 s.
- Muodikkaasti 1700-luvulla - 1700-luvun pukutietoutta. Julkaisematon moniste.
Naisten muotipuku oli silkkiä (yleisemmin) tai puuvillaa. Ruotsi-Suomessa käytettiin paljon yksivärisiä kuviottomia tai kuviollisia silkkejä. Silkit tulivat useimmiten Ruotsista, jossa oli useita silkki- ja silkkinauhakutomoja. Puuvillakankaat olivat ruotsalaisia tai venäläisiä painettuja kukallisia kattuuneja. Näitä käytettiin kuitenkin harvoin, koska puuvilla oli erittäin kallista eli paljon kalliimpaa kuin silkki. Myös moniväriset silkit olivat kalliita.
Pukeutumisen perustana olivat kureliivi ja pönkkähame. Kureliivi eli korsetti oli luilla jäykistetty ja joko edestä tai takaa nyöritetty. Se oli joko pellavainen alusvaate tai puvun kankaalla päällystetty puvun miehusta. Korsetin alla oli yleensä pitkä aluspaita, jonka reunapitsi näkyi puvun pääntiestä. Pönkkähame oli valaanluisten vanteiden avulla puolipallon muotoiseksi tehty hame, jota litistettiin edestä ja takaa (jotta mm. mahduttiin kulkemaan oviaukoista). Pönkkähameen sijasta käytettiin myös pönkkätaskuja, jotka olivat lanteille sijoitettuja valaanluilla tuettuja kankaalla päällystettyjä ”laatikoita”, joissa saattoi säilyttää vaikkapa puuteria ja kauneuspilkkurasiaa, jos puvussa oli myös taskuaukot. Myös ns. taskutyynyjä tai ns. leipäkoria (pikkukrinoliini) käytettiin leventämään pukua lanteilta. Kotona pönkkähameen sijasta käytettiin usein vanutikattuja leveitä alushameita.
Säätyläiset käyttivät ns. hovipukua. Ruotsin hovipuku vuodesta 1748 vuoteen 1778 sisälsi kankaalla päällystetyn kureliivin, moninkertaisesta pitsistä laskostetut irtohihat, pitsikauluksen ja kaksoishameen, jonka päällyshame muodosti laahuksen.
Hovipuvusta muodostui roberonde, jota käytettiin myös arkena. Se oli hyvin hovipuvun kaltainen eli siihen kuului kureliivimiehusta, umpihame ja sitä kannatteleva pönkkähame. Pääntie oli laaja ja syvään uurrettu ja aluspaidan pitsi pilkotti pääntiestä. Roberonde oli säätyläisnaisten tavallisin asu ja tyttöjen juhlapuku.
Juhlapukuna hovipuvun rinnalla käytettiin robe-pukua, joka oli roberonden kaltainen, mutta selässä kangas laskeutui harteilta laahukseen peililaskosten levittämänä. Etuosa saattoi myös olla takkimainen. Taidokas leikkaus toi esiin kallisarvoiset kuviosilkit. Robeen kuuluivat vaihdettavina asusteina mm. silkki-pitsirinnustat, silkkinauharuusukkeet ja erilaiset kuviolliset irtorinnustat. Pääntie oli neliömäinen ja syvään uurrettu. Puvun käyttäjäpiiri oli pienempi kuin roberonden ja rajoittui yläluokkiin.
Juhlapuvut olivat hyvin tiukkoja – korsettia alettiin kiristää jo aamusta illan juhlia varten.
Roben ranskalainen muunnelma oli poloneesi, jossa puvun liepeet poimutettiin taakse kolmeksi isoksi puhviksi, joista keskimmäinen oli levein ja pisin.
Muodissa oli myös istutetuin hihoin varustettu erillinen jakku, jota kutsuttiin nimellä röijy tai caraco.
Tässä on Elvira robe-puvussaan.
Lähteet:
- Suomen antiikkiesineet. 2006. Renesanssista rokokoohon. (Rokokoon muotipuku ja korut, s. 196-199). Weilin+Göös. 318 s.
- Muodikkaasti 1700-luvulla - 1700-luvun pukutietoutta. Julkaisematon moniste.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Nukkekotikaappi
Eteisen kalustukseen kuuluu nukkekotikaappi. Nukkekodit yleistyivät 1600-luvulla Saksassa, Englannissa ja varsinkin Hollannissa. Ne olivat yleensä kaappeja, eivät niinkään talonmuotoon tehtyjä, etuseinäisiä taloja. Usein niistä tehtiin varakkaan omistajan kodin täydellisiä kopioita ja ne olivat näyttely ja taide-esineitä ja -kokoelmiaitsessään, jonne mm. tilattiin miniatyyrimaalauksia ajan taiteilijoilta. Nuket esittivät herrasväkeä palvelusväkineen. Nukkekoteihin eivät saaneet lapset koskea, mutta niitä käytettiin naimaikäsiten tytärten kasvattamiseen ideaalisina kotimalleina. Ruotsissa nukkekotien määrä oli äärimmäisen vähäinen vielä 1700-luvulla, jolloin ne olivat suuria harvinaisuuksia. Tukholman Nordiska Museetista löytyy rokokooajan nukkekoti. Oman kartanoni nukkekoti 1700-luvun Ruotsi-Suomessa on siis äärimmäisen harvinainen, mutta aikakauden tyyliin runsaasti varustettu ja omistajiensa oman kartanon (väljästi toteutettu) kopio.
Lähteet:
- Sjöberg L, Låmgberg P, Faber J. 2002. 1700-talsmöbler, att snickra själv. ICA bokförlag; Västerås 192 s.
- Finnegan S. 1999. The Doll House Book. Black Dog & Leventhal Publishers Inc. New York. 144 s.
Lähteet:
- Sjöberg L, Låmgberg P, Faber J. 2002. 1700-talsmöbler, att snickra själv. ICA bokförlag; Västerås 192 s.
- Finnegan S. 1999. The Doll House Book. Black Dog & Leventhal Publishers Inc. New York. 144 s.
1700-luvun kartanon eteissali
Uusin aikaansaannokseni on nukkekotikaappini eteinen, jossa on patsaita, kahviryhmä, kiinalaista posliinia, tauluja, pilakuvilla päällystetty sermi ja nukkekotikaappi.
Tämä on uusi blogini 1700-luvun eli rokokoo-kustavilaisaikaan ajoittuvan miniatyyrikartanon rakentamisesta ja sisustamisesta sekä niihin liityvästä tiedonhausta, museokäynneistä, kirjallisuudesta ja ostoksista. Tavoitteenani on pyrkiä mahdollisimman tarkkaan ajankuvaan käytettävissä olevien materiaalien ja työmenetelmien rajoissa. Kuitenkin myös mielikuvitukselle tilaa sallien.
Tervetuloa!
- Tingeling
Tervetuloa!
- Tingeling
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
